Olen vankkumaton hyväksytty-hylätty asteikon kannattaja, koska arvosanat vievät myös huomiota opetuksen todellisen laadun, opetusmenetelmien ja sisältöjen tarkoituksenmukaisuuden huomaamiselta.
Jos opiskelija (varsinkin korkea-asteella) ei saa numeroa, alkaa hän kiinnittämään enemmän huomiota omaan oppimiseen, opetuksen mielekkyyteen tai sen puutteeseen. Opiskelija miettii opetussisältöjen tarpeellisuutta itsellensä ja sitä kannattaako asiaa opiskella lainkaan kyseisen opettajan kanssa. Näin opettajan auktoriteetti kyseenalaistuu ja opiskelija joutuu itse arvioimaan opintojen tärkeyden ja opettaja osoittamaan sen.
Arvosanojen antaminen ja saaminen on henkisesti kuormittavaa työtä, vaikka ne ei tosiasiallisesti mittaa oikein mitään selkeää asiaa. Arvosanoihin tiivistyy ahkeruus, yrittäminen, aikaisempi osaaminen ja uuden oppiminen, ja joskus myös opiskelijan ja opettajan välinen
suhtautuminen toisiinsa. Paitsi joissain opinahjoissa, jossa mitataan vaan kokeista suoriutumista, eli osaamista.
On kuitenkin hauska miettiä, miten arvosanoja voisi kehittää. Hyvä kysymys on: miten arvosanat saisi tukemaan enemmän akateemisia päämääriä? Akateemisestihan pelkkä tiedon osaaminen ei ole merkityksellistä, vaan se kuinka sillä tiedolla mitä on voi tuottaa jotain uutta.
Yliopistossa olisi tärkeä pystyä kehittämään ulkoa oppimisen lisäksi myös luovuutta ja kriittisyyttä. Jotta tämä onnistuisi, olisi opiskelijan myös hyvä saada palautetta siinä edistymisestä. Luovuus ja kriittisyys ovat asioita jotka pitää löytää ja tunnistaa. Omaperäisyys ja kriittisyys ovat kuitenkin laadukkaan tutkimuksen kulmakiviä. Itsetutkikselua myös haittaa se, että arvosanaan tiivistyy samalla sekä oppimisprosessi että osaamisaste. Yhdellä arvosanalla on hankala tietää onko ongelma ahkeruudessa vai tiedoissa vai kenties siinä ettei ole tajunnut asian ydintä.
Kehittelin tänään aamulla arvostelujärjestelmän, joka sotii räikeästi bolognan standardointiprosessia vastaan, mutta joka saattaisi auttaa opiskelijaa oppimisessa. Siinä palaute on yksinkertaisesti binääristä: täyttää odotukset vs. on puutteita. Lisäksi on erityismaininta erityisen ansiokkaasta suoriutumisesta jota ei tulisi käyttää kuin harvoin.
Opiskelijan edistymistä arvioitaisi neljällä akselilla: ensinnäkin arvioitaisi niitä asioita joita opiskelija jo osaa (osaaminen), toiseksi opiskelijan ahkeruus, yrittäminen, työskentely, läsnäolo ym. arvioitaisi oppiminen-arvosanalla. Kolmanneksi arvioitaisi luovuutta. Luovuus olisi omaperäisen näkökulman löytämistä käsiteltävään asiaan (vaikka se olisi väärin johtopäätöksin tai ei pitäisi paikkaansa!) tai luovuuden osoittamista harjoituksissa (taiteellinen omaperäisyys vs. kitch ja klisheet) monella tavoin (esim. luova yritys ratkaista matemaattinen ongelma vaikka menisi väärin). Neljäntenä arvioitaisi kriittisyys. Esimerkiksi miten hyvin pystyy kyseenalaistamaan opettajan kysymyksenasettelun, miten pystyy haastamaan opiskelumateriaalit ja annetut esimerkit tai miten näkee havaitsee esimerkiksi oppikirjan maailmankuvan ja osaa käsitellä sitä kriittisesti.
arvosanat voisivat näyttää vaikka tältä:
103 FILOSOFIAN JOHDANTOKURSSI III
Kokonaisarvosana: 1 hyväksytty
Osaaminen: 2 osaa huomattavan kyvykkäästi asiat
Oppiminen: 1 täyttää odotukset
Luovuus: 0 ei täytä odotuksia
Kriittisyys: 0 ei täytä odotuksia
Opettajan kommentti:
"Osaat asiat virheettömästi, mutta kaipaisin enemmän luovaa otetta. Toistat asiat niinkuin ne on sanottu oppikirjassa, mutta et pohdi niiden todenperäisyyttä tai jatkokehittele uusia ajatuksia. Problematisoi ensi kerralla oppikirjan esimerkit kriittisellä otteella."
TYPOGRAFINEN SUUNNITTELU
Osaaminen: 1
Oppiminen: 1
Luovuus: 0
Kriittisyys: 0
Opettajan kommentti:
"Hyvin tehty perusfontti!"
KANSANTALOUSTIETEEN PERUSTEET
Osaaminen: 1
Oppiminen: 1
Luovuus: 2
Kriittisyys: 2
Opettajan kommentti:
"Tosi omaperäinen lähestymistapa pohtia arvonlisäveroa kleptokratisessa yhteiskunnassa! Ansiokas essee!"
FYSIIKAN PERUSKURSSI
Osaaminen: 1
Oppiminen: 0
Luovuus: 1
Kriittisyys: 0
Opettajan kommentti:
"En nähnyt sinua lainkaan tunneilla tai laskareissa!"
lauantaina, huhtikuuta 10, 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Esittämäsi malli on monella tapaa ongelmallinen. 0/1-arvostelu kannustaa yrittämään mahdollisimman vähän. Muutamille huippuopiskelijoille arvosana 2 saattaa toimia motivaattorina, mutta jos sen saaminen todella edellyttää erityisen hyvää suoritusta, jättävät lähes kaikki yrittämättä, sillä työmäärän kasvu on älyttömän suuri ja vastaavasta opettajasta riippuen tavoiteltu arvosana voi silti jäädä saavuttamatta.
VastaaPoistaUseampaan osa-alueeseen jakaminen voisi sinänsä olla perusteltua, joskin tuntuu erikoiselta kannustaa asian jo osaavia haaskaamaan aikaansa luennoille. Myös pärstäkerroin voi helposti vaikuttaa tällaisiin kriteereihin, kun suorituksiin perustuva arvostelu on objektiivisempi. Toisaalta massakursseilla vastaava opettaja ei mitenkään voi tuntea opiskelijoita, jolloin arvion tekeminen ei ole mahdollista.
Parempi ratkaisu voisi olla säilyttää nykyinen arvosanamalli, mutta vaatia vähintään keskiarvoa 3 tutkinnon läpäisemiseksi. Se tosin edellyttäisi myös arvostelun helpottamista, jotta keskeyttämisprosentit eivät kasvaisi vielä nykyisestäkin.
Ennen kaikkea kuitenkin pitäisi ainakin TKK:lla pienentää sisäänottoja murto-osaan nykyisestä ja sitä kautta korottaa valintakokeiden (tai yo-tutkinnon) vaatimustasoa, jotta karsinnan painopiste saadaan opiskelupaikan valintavaiheeseen eikä esimerkiksi kolmannen vuoden kursseihin, kuten nykyisin usein käy. TKK:lla on paljon opiskelijoita, joille yliopisto ei kertakaikkiaan ole oikea paikka, mutta kun opiskelija on jo käyttänyt vuosia opiskeluun, ei valinnan vaihto oikein enää tule kyseeseen.
Ehkä tuota asteikkoa voisi laajentaa binäärisestä kolmeen pykälään
VastaaPoista0 ei täytä odotuksia
1 puutteita
2 täyttää odotukset
3 osoittaa poikkeuksellista lahjakkuutta