Kuinka paljon ja millaisia opiskelijoita Aaltoon tulisi ottaa sisälle?

Aallon yhteydessä TKK:n ja kauppakorkeakoulun opiskelijat ovat halunneet puuttua kovastikin sisäänottomääriin. Teekkarit haluaisivat vähentää omaa sisäänottoaan, jotta luokkakoot pienenisivät, kun taas Kylterit haluaisivat siirtää opiskelijamääriä enemmän kauppakorkeakouluun muista Suomen oppilaitoksista. 

Etsiessäni erästä toista dokumenttia törmäsin tällaiseen aikaisemmin jotain Muuta Tarkoitusta varten laatimaani taulukkoon:

Taulukosta kannattaa jättää huomioimatta TKK:n tiedekunnat, koska niissä on käytetty ihan erilaista laskutapaa. 

Selektiivisyyden vaihteluväli on aika suuri Aallon sisällä. Toisiin ohjelmiin pääsee tilastollisesti varsin helposti, kun toisiin on tilastollisesti lähes mahdotonta päästä. Huomiota kannattaa kiinnittää myös hyväksyttyihin opiskelijamääriin, ei vain valintaprosentteihin.

AYY on keskustellut viime aikoina, ellen nyt ole ihan pihalla, siitä miten opiskelijat tulisi valita jatkossa sisälle. Toivottu tilanne muistuttaa hyvin pitkälle status quota, vallitsevaa tilannetta. Insinöörit ja arkkitehdit valittaisi jatkossakin DIA-yhteishalussa, jopa mahdollisuuksia painottaa ylioppilaskirjoitusten matematiikan ja fysiikan arvosanoja enemmän tulisi harkita. Kauppakorkeakouluun tulisi AYY-keskusteluiden mukaan valita opiskelijat sisälle sillä tavoin, kuin mitä kauppakorkeakoulu alkaakin nyt kokeilemaan: eli kokeella ja haastattelulla. TaiKin valintakokeisiin AYY ei koskisi.

Ottamatta kantaa siihen, onko kaiken ennallaan pitäminen kehittämistä vai ei, on kaiken kolmen valinnan taustalla kuitenkin sama periaate: valitaan sopivimmat hakijat oikeudenmukaisimmin. Joskin ajattelumallit toimivat hyvin eri tavoin. Teknillisillä aloilla oikeudenmukaisuutta on se, että voidaan verrata kuka on ratkaissut matematiikkapähkinän tyylipuhtaimmin. Kauppatieteellisellä alalla taas se, joka on parhaiten sisäistänyt kirjan ja osoittaa eniten motivaatiota. Taiteen ja designin aloilla taas se joka kykenee ratkaisemaan luovia päättelytehtäviä sopeuttaen luovuuden annettuun raamiin ja luomaan uusia ideoita annetussa ajassa. Juuri oikeudenmukaisen arvioinnin vuoksi TaiKin valintakokeet saattavatkin venyä viikon mittaiseksi urakaksi. Viikkoon mahtuu kuitenkin vain noin kymmenen tai yksitoista mahdollisuutta näyttää taitoja, ajattelua ja persoonaa, vaikka viikko kuulostaakin pitkältä parin tunnin paperin vääntämiseen verrattuna. On sen luonnekin kyllä täysin erilainen.

Huippukorkeakouluissa opiskelijavalinnassa painotetaan paljon hakijan persoonaa, ei niinkään teknistä taitavuutta. Haetaan sitä "hyvää tyyppiä" josta teekkarit aina muistaa mainita. Tyyppiä jolla on uteliaisuutta ja oikea asenne, ja joka sopii opiskelijaprofiiliin. Näen että taikissa tämä toimii parhaiten. Taikissa pienen alan opettajat luovat itse kokeet ja arvostelukriteerit ja valitsevat itse kenet ottavat opiskelijaksi. Opettajilla on myös vastuu kasvattaa opiskelijoita sekä mahdollisuus seurata edistymistä, sillä opettajat kohtaavat oppilaat lähes päivittäin. TKK:ssa opiskelijavalinta on ulkoistettu anonyymille prosessille, ja opettajien tehtäväksi jää opettaa prosessin seurauksena valikoituneita opiskelijoita.

Eräs arvostettu eurooppalainen professori määritteli hyvän korkeakoulun mittariksi seuraavan: 'Hyvä korkeakoulu muuttaa ihmisten ajattelua. Kun opskelija valmistuu, ajattelee hän asioista ihan eri tavoin kuin tullessaan.' (vapaa lainaus) Hyvä korkeakoulu siis synnyttää kriittisyyttä, jossa ihminen kyseenalaistaa sen miten on tehnyt asiat ja löytää viksumpia tapoja ajatella ja toimia. Opiskelijan päässä on siis raksuttanut ja paljon.

Mikä keskustelussa on jäänyt vähemmälle, on se millaisia opiskelijoita Aaltoon tulisi ottaa, ei niinkään kuinka monta. Voin nähdä Aalto Entrepreneur Societyn aktiivien heti sanovan yksikantaan yritteliäitä ja entrepreneur-tyyppisiä, mutta se on aika helppo vastaus. Kysymyksen vaikeampi vastaus vaatisi sitä, että mietitään miten älyllinen, stimuloiva, utelias ja yhteiskunnan perustaa järisyttävä yhteisö syntyy. Ehkä TKK:n Design Factoryssä on tavoitettu vähän tästä, mutta ei se järisytä yhteiskunnan perustaa, eikä edes insinöörin ammattikuvan. Voi olla, että on syytä kysyä voidaanko tällaista älyllistä yhteisöä perustaa edes. Näillä yhteisöillä on tapana syntyä kun riittävän moni mielenkiintoisesti ajatteleva ihminen sattuu samaan aikaan samaan paikkaan ja ajatukset törmäävät. Yleensä mukana on merkittävä määrä omaa tahtoa, halua ja vapautta.

En nyt tiivistä mihinkään olennaiseen pohdintojani, tiivistä sinä!

Kirjoita viimeinen tekstikappale, tiivistys vaikka kommenttiin :)